Odottavan aika on pitkä

Miten aika voi joskus mennä niin hitaasti? Viime päivät ovat tuntuneet hitailta kuin mitkä. En olekkaan vielä tainnut mainita täällä blogin puolella lähteväni aasiaan reissulle. Kohteena olisi Vitnam, Thaimaa ja Cambodia, ja voin kyllä sanoa että matka voisi tulla vähän nopeammin. Lähtöön siis ei todellakaan ole kuin alle kaksi viikkoa jäljellä. Olen reissussa 3 ystävän kanssa, mutta matka sinne tapahtuu yksin ja kahden koneen vaihto jännittää.
Olen lukenut vaikka mitä sivuja netistä mitä kaikkea pitää ottaa reppureissulle mukaan ja miten varautua eri tilanteisiin matkalla. Kuitenkin tuntuu että en vielä tiedä mitään.
Miten sitten olen tappanut aikaa täällä? Olen nauttinut arjen päivien rauhallisuudesta kuvaamalla, näkemällä kaverieita, lukemalla pääsykokeisiin sillä ne odottavatkin reissusta palautuessa sitten.
Sinänsä yritän tällä hetkellä ajatella että kohta taas tapahtuu ja näkee uusia asioita vaikka millä mitalla. Vaikka olenkin ihminen joka rakastaa kun tapahtuu niin olisi hyvä oppia olemaan tyytyväinen vain olemiseen. Siinä voisikin olla tämän vuoden tavoite.

Kivulias kauneus

En usko että keneltäkään täällä suomessa on mennyt ohi parin päivän sisäiset pakkaset? Sanotaanko että tuo kylmyys ei oikein kuulu mun lempiasioihin, mutta tällä kertaa yritin edes vaihtaa näkemystäni asiasta. Monesta lupauksesta huolimatta olla menemättä ulos, päädyinkin ulos, ja hei siellähän oli vaikka kuinka hienoa! Varmasti oli päällä kaikki vaatteet jotka löysin kaapista, mutta en muuten paleltunut paitsi naamasta(se tosin teki aikamoista kuolemaa). Mutta kuitenkin onhan se aika ihana tunne kun pakkanen oikein puree poskia, ainakin hetkellisesti.
Ja ei saa unohtaa sitä tunnetta kun vihdoinkin pääsee sisälle kuuman juotavan kanssa peiton alle lukemaan kirjaa, aikasmoista terapiaa sanoisin.